No niin, reilut pari viikkoa olen nyt ollut Runoviikon hommissa. En ole ennen vastaavaa työtä tehnyt, siis tapahtuman järjestämistä, vaikka työtehtävät eivät periaatteessa ole uusia tai vaikeita. Vaikeinta on ehkä ollut kokonaisuuden hahmottaminen, varsinkin kun tulin mukaan melko myöhään, pari viikkoa ennen tapahtumaa. Olen onnistunut tietenkin tekemään joitain virheitäkin, mutta ei mitään liian vakavaa. Kyllä ne silti harmittavat. Näitä mokia lukuun ottamatta olen mielestäni tehnyt työni hyvin ja eilen tilille tullut kahden viikon palkka tuntui ansaitulta.
Tahti on tiivistynyt sitä mukaan kun tapahtuma on lähestynyt. Tänään varsinkin sain ravata ympäriinsä, paljon pieniä ja suurempia asioita hoidettavana ja päivän mittaa niitä ilmaantui lisää. Yhdeksän tunnin työpäivä tuntui kuluvan todella nopeasti. Jaloissa se eniten tuntuu, en istunut tänään paljoakaan. Ihmisten työhuoneet ovat hieman huonosti sijoiteltu, niitä on kolmessa kerroksessa. Jostain syystä mieleeni ei ole tullutkaan käyttää hissiä.
Olen viihtynyt hyvin. Hieman yllättävää sinällään, sillä olen aina kuvitellut olevani enemmän ulkoilmaihminen, joka ei kesällä sisätöissä viihtyisi. Paljon se tietenkin riippuu työkavereista. Teen paljon töitä yhdessä toisen nuoren naisen kanssa ja tulemme hyvin toimeen. Muukin henkilökunta on ottanut minut mukavasti mukaan "tiimiin".
Huomenna tapahtuma pyörähtää käyntiin ja jatkuu aina maanantaihin asti. Yhtään en osaa etukäteen jännittää tulevia päiviä, voi olla kiireistä ja pitkiä päiviä tai sitten yllätyksiä ei tule ja pääsen välillä jopa seuraamaan esityksiä. Realistista on kuitenkin olettaa, että yllättäviä tilanteita tulee eteen.
