Sytytän kynttilän illan pimennyttyä Jokelan uhrien muistolle.

On vaikea käsittää, miten tälläistä voi tapahtua Suomessa. Vaikka kun tarkemmin asiaa ajattelee, miksi kuvittelin niin? Siksikö koska tämän kaltaista tragediaa ole ennen tapahtunut? Todella naiivia, mutta sellainen ihmismieli on ja mitä siitäkin tulisi jos aina pelkäisimme pahinta.

Eniten kuitenkin pelottaa se, mitä voi tapahtua kaiken tämän jälkeen. Annan itselleni nyt luvan kyynistyä ja pelätä, entä jos joku toinenkin eksynyt sielu näkee tämän ratkaisuna ongelmiinsa. Samaan hengenvetoon soimaan itseäni moisesta kyynisyydestä ja alan taas luottaa ihmisiin ympärilläni.