Meillä on ollut kissoja niin kauan kuin jaksan muistaa. Mutta ne kissat elivät maalla ja pääsivät ulos purkamaan energiaansa. Eetu on sisäkissa ja siinä mielessä tilanne oli uusi minulle. Piti myös hankkia kaikenlaista, hiekka-astia, kiipeilypuu, kantokoppa, leluja jne...

Eetu osaa olla petomainen terävine kynsineen ja hellyyttävä hypätessään aina uudestaan syliini istumaan tai nukkumaan. Pentu tietenkin leikkii ja usein leikki myös kohdistuu oikeisiin kohteisiin, leluihin, joita löytyy joka nurkasta (mutta joista osa tuntuu silti olevan aina kateissa). Kiipeilypuut ovat myös asianmukaisessa käytössä. Välillä Eetu erehtyy leikkimään jollain kielletyllä asioilla (esimerkiksi kädelläni tai verhoilla) ja saa siitä toruja. En kyllä tiedä, miten vakavasti Eetu niitä toruja ottaa, kovapäisen oloinen kissa. Mutta yleisesti ottaen ei varmastikaan niitä hankalampia tapauksia.

Joitain asioita poika on oppinut todella hyvin, esimerkiksi hiekka-astian paikan ja käytön. Hankin sellaisen katetun mallin, jossa on heiluriovi. Alussa häntä jäi oven väliin, mutta äkkiä Eetu oppi oikean tekniikan :)

Vaikka asuntoni ei ole suuri, olen päättänyt, että Eetu ei pääse makuuhuoneeseen (sinne olin siirtänyt myös Oliverin asunnon..). Halusin pitää yhden huoneen, joka pysyisi suhteellisen vapaana kissankarvoista ja jonne voisin levittää vaikka askartelutavarani ilman pelkoa niiden joutumisesta kissan kynsiin. Yöksi ja siksi ajaksi kun olen poissa kotoa rajoitan Eetun liikkumista ihan siitä syystä, että paikat pysyisivät kunnossa. Katsotaan pentuajan jälkeen, voiko Eetun päästää olemaan yksin myös muualla. Muutenkin olen siirtänyt paljon tavaraa kaappeihin ja pois ulottuvilta turhien kiusauksien välttämiseksi.

On Eetusta paljon iloakin. En ole ennen tavannut noin ihmisrakasta kissaa. Eetu viihtyy hyvin sylissä ja hakeutuu usein viereeni. En varmaan koskaan kyllästy katselemaan kissan taidokasta leikkiä. Ja uninen Eetu on vallan suloinen :)

1255763848_img-d41d8cd98f00b204e9800998e