Tätä ei tapahdu usein. Päätin eilen illalla päästää Oliverin lattialle juoksentelemaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Oliver kipittää seinänvieriä pitkin ja minä konttaan perässä. En uskalla päästää pientä silmistäni. Oliver kuitenkin näytti nauttivan harvinaisesta vapaudestaan, jos siitä vauhdista voi jotain päätellä. Ja näin matka eteni:
Olohuoneesta aloitettiin, sohvan alusen kautta kirjahyllylle, jossa sitten viivyttiinkin tovi. Seuraavaksi jokseenkin turhan tuntuista oven järsimistä, kiertäminen havaittiin kätevämmäksi tavaksi päästä eteenpäin.
Ruokapöydän alta ja kohta oltiinkin jo keittiössä. Kuvassa tutkitaan ovea, jonka takana ovat roskikset. Tämän jälkeen oltiinkin jo makuuhuoneessa, kiireellä läpi ja kohti eteistä.
Eteinen kiehtoikin sitten pitempään. Välillä käytiin mamin jaloissa pyörimässä ja takaisin nurkkiin.
Kengillekin annettiin niiden ansaitsema huomio, nahkakenkiä oli tietysti maisteltava :) Välillä käytiin pyörähtämässä olohuoneen ovella, mutta sehän oli nähtykin ja eteisen nurkka houkutteli enemmän.
No juu, pienen hamsterin suuri seikkailu. Asuntoni ei ole suuri eikä Oliverillakaan mennyt kauaa kiertää se :)
Kommentit