Otsikko ei viittaa mihinkään muuhun kuin siihen tosiasiaan, että kun on melonut kanootilla koko päivän, tuntuu kuin koko maailma keinuisi. Melontavaelluksemme, josta viime kerralla kerroin, on siis takanapäin. Ja millainen reissu se olikaan, vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Ehkä hiukan liioittelen, mutta ei kanootin kaataminen koskessa aivan täysin turvallistakaan ole.

Jospa aloittaisin aivan alusta.

Ensimmäisenä päivänä kävimme muutamissa vierailukohteissa. Historiaa, suurpetoja ja kulttuuria. Melonnan aloitimme näiden vierailujen jälkeen. Suurin osa ryhmästämme meloi kanooteilla, muutama kajakilla. Kajakit olivat yksinmelottavia, kanooteilla matkaa tehtiin kaksistaan. En ole kokenut meloja, joten valitsin sen helpomman vaihtoehdon eli kanootin. Saimme jonkin verran opastusta melontaan, mutta ainakin itsestäni tuntui, että tekniikka oli opeteltava samalla kun meloi. Ensimmäinen päivä sujui kuitenkin hyvin, alkumatka mutkitellen (ohjausta opetellen), mutta yöpymispaikalle tultaessa tuntuma kanoottiin oli löytymässä.

Sää oli ensimmäisenä päivänä aivan ihanteellinen, ajankohtaan nähden lämmintä eikä tuullutkaan juuri ollenkaan. Telttojen pystyynlaittoa ja ruuan valmistamista sekä yhteistä iltaohjelmaa, siinähän se ensimmäinen ilta kuluikin rattoisasti. Pimeän laskeutuessa istuimme nuotiolla makkaraa paistellen ja niitä näitä jutellen.

1922795.jpg

Toisena päivänä melottava matka oli pisin, noin 20 kilometria. Alkupäivä sujui hyvin, mutta lounastauon jälkeen se jännitys vasta alkoikin. Olimme laskeneet jo yhden kosken (helppo, ykkösluokan koski), siinä ei mitään ongelmia. Seuraava koski vaikutti vaikeammalta, vaikka senkin piti olla ykkösluokkaa. No, ei ollut. 

Kanootilla koskessa mentäessä homma toimii niin, että edessä oleva, joka näkee paremmin, mitä on edessä, antaa (huutaa siis) takana olevalle ohjeita (takana oleva ohjaa kanoottia). Olin itse takana... ja enkä oikein edes kunnolla muista mitä tapahtui. Yhtäkkiä huomasin kanoottimme olevan poikittain koskessa vasten kahta suurta kiveä. Kanootti alkoi kallistua ja täyttyä vedellä. Näin kun edessä istunut ystäväni tippui kanootin kyydistä ja lähti virran mukana. Itse onnistuin jotenkin pysymään kanootissa, olin noussut seisomaan kanootin laidan päälle (sisäpuolelle). Onneksi meidän mukana ollut opas oli aivan meidän vieressä rannalla. Hän huusi ystävälleni, että hän voi mennä virran mukana alas asti (oliko edes muuta vaihtoehtoa?). Minulle hän heitti pelastusköyden, käski siirtyä kanootin taakse ja niin minä kävelin narun varassa vajaan parin metrin matkan oppaan luokse. Vettä oli noin polviin asti.

Opas käski minun mennä kävellen alas. Helpommin sanottu kuin tehty. Ensinnäkin jalkani tärisivät siinä vaiheessa sen verran, että epäilin kykyäni edes pysyä pystyssä siinä kivikkoisessa pajupuskaviidakossa. Toiseksi, minulla oli vielä kädessäni mela (meille oli sanottu, että jos kanootti kaatuu, reunoista ei saa ottaa kiinni eikä melaa saa päästää kädestä. Melalla kun voi paremmin pitää tasapaino). Siinä sitten horjuen löysin tieni viereiseen metsään ja sen jälkeen matkanteko olikin helppoa.

Vaihdon kuivat vaatteet päälleni. Ryhmän muut jäsenet olivat todella ystävällisiä, auttavaisia ja huolehtivia. Suuri kiitos siitä heille. Kanoottimme oli jäänyt todella hyvin kiinni kiven ja virran väliin, sen irrottaminen vei pari tuntia. (Sain muistoksi köyden pätkän, joka oli katkennut irrotusoperaatiossa.)   

Toisen päivän aikataulu siis hiukan venyi, mutta pääsimme toiselle yöpymispaikalle ennen pimeää. Vaikka kaatumisessa ei kummallekaan meistä käynyt mitenkään, asia jäi vaivaamaan ja minulla oli tarve käydä läpi tapahtunutta. Niinpä opettajamme kanssa juttelimme tapahtuneesta iltanuotiolla. Kaatumisen kuuluvat melontaa, tiesin sen jo entuudestaan.

1922799.jpg

Viimeisenä päivänä matkan varrella oli vielä kolme koskea. Kaikki helpompia kuin edellä mainittu toisen päivän koski. Itseäni ei juuri pelottanut laskea näitä koskia ja hyvin ne menivätkin. Aivan loppumetreillä pieni sade kasteli meidät kaikki. Ennen kotiin lähtöä kävimme vielä syömässä ja yhdessä yrityksessä.

Pidin retkestä todella paljon, en olisi jäänyt pois vaikka olisin tiennyt etukäteen kaatuvani koskessa. Niin montaa kokemusta rikkaanpana palasin takaisin kotiin, opin paljon melonnasta ja jotain myös itsestäni.