Ensimmäinen koulupäivä takana. En kyllä sanoisi sitä koulupäiväksi, tunnin mittainen opettajatutorin infotilaisuus lukuvuoden aloituksesta. Ei mitään uutta oikeastaan, kolmessa vuodessa on ehtinyt oppia rutiinit. Uutta edellisiin vuosiin verrattuna olivat tietenkin puheet ja kyselyt opinnäytetöistä. "Kenellä ei ole vielä aihetta, käsi ylös" ja "kuinka monella on jo ohjaava opettaja?". Itselläni siinä suhteessa hyvä tilanne, että olen saanut teoriaa kirjoitettua jo ihan hyvin. En varmaankaan kuitenkaan niin paljon kuin monet koululla odottivat: opettajatuutorikin aloitti lyhyen keskustelun kanssani lauseella: Mirkalla on varmaan opari jo tehty. Tulkitsin sen kysymykseksi, mutta saattoi se olla toteamuskin.

En paljoakaan stressannut koulun aloitusta. Aamulla muistin nähneeni unta, että olin nukkunut liian pitkään ja myöhästynyt täysin. Eli alitajuisesti olin ilmeisesti huolehtinut kouluun paluuta pitkän tauon jälkeen. Olin koululla kuitenkin hyvissä ajoin, vaikka pyörämatka tuntuikin raskaalta. Raskaalta ihan fyysisestikin, kannoin repussa kasaa kirjoja, jotka palautin koulun kirjastoon. Henkisesti raskaaltakin matka tuntui, mutta koulussa kavereiden näkeminen ja heidän kanssa nauraminen sai olon tuntumaan keveämmältä.

Oppitunteja ei ole juuri nimeksikään, yksi kurssi (tunnit tiistaisin) ja käsittääkseni siitäkin selviää tekemällä ryhmätyönä liiketoimintasuunnitelman. Saattaa siihen muutakin liittyä, mutta en odota vaikeata kurssia. Tunnollisena opiskelijana olen jo muina vuosina huolehtinyt, että minulla on kasassa tarpeeksi vapaasti valittavia opintoja ja kolmannen vieraan kielenkin suoritin jo vuosia sitten (venäjä, mutta en osaa siitä kuin perusteet, kirjainten opettelu vie yllättävän paljon aikaa.)

Joten kaiken tämän valossa pitäisi olla hyvinkin mahdollista minun valmistua tavoiteajassa, kolmessa ja puolessa vuodessa. Tarkoittaa, että ensi joulukuussa voimme keittää kakkukahvit perheen kesken urakkani kunniaksi. Suuresti en aio juhlia, ei oikein sovi minulle.

Asiasta toiseen, olette saattaneet huomata sivulaatikossani salaisen ristipistoystävän napin. Päätin leikkiin osallistua ja ihan hyvällä mallilla ovat pistelyt ja pakettien suunnittelu. Mukava olla mukana pitkässä vaihdossa, voi ihan eri tavalla suunnitella kokonaisuuksia ja yllätyksiä.

Loppukevennys, kuva Emmasta (siskontyttö) ja Oliverista. Oliver minun kädessä ja Emma äitinsä sylissä. Kovasti tyttö oli innoissaan hamsterista (kuten myös kissoista ja lampaista), hieman pelkäsi alussa, mutta uskalsi lopussa jopa silittää pientä.

1251730956_img-d41d8cd98f00b204e9800998e