Jokusen viikko sitten lainasin kirjastosta kirjan, ihan vain mielenkiinnosta. Mistä se kohu Tildan ympärillä oikein johtuu. Aikani kirjaa selattua kypsyi ajatus "jospa kokeilisin jotain pientä, eihän tuo mahdottomalta vaikuta". Tässä vaiheessa on varmaan tarpeen kertoa, etten paljoa ompelukoneella ompele (melkein kaikkien farkkujen lahkeet joudun lyhentämään, joten suora ommel onnistuu kyllä).

Päätin aloittaa sydämistä. Äitini kangasvarastosta (pahvinen laatikko ullakon perällä) löysin pari mielestäni sopivaa kangasta. Ja eikun kaavoja piirtämään. Tähän asti kaikki hyvin. Ompeleminen olikin sitten jo haastavampaa. Ensimmäinen sydän (keskikokoinen), aivan muotopuoli. Nukutun yön jälkeen muistin kirjasta lukeneeni, että kannattaa käyttää läpinäkyvää paininjalkaa. "Äiti, onko meillä läpinäkyvää paininjalkaa?" Ja sellainenhan löytyi, nythän tämä alkaisi sujua...  Sainkin aikaan kelvollisen sydämen, keskikokoisen. Tästä innostuneena yritin pientä sydäntä ja sen jälkeen suurta sydäntä. Pienten sydänten yritelmiä lojuu roskakorin pohjalla, enkä ole tyytyväinen suurenkaan sydämeen. Joten ainoa julkaisukelpoinen Tilda-sydämeni...

Tohdinkohan edes yrittää piparikakun tekemistä?