Siitä onkin jo pitkä aika, kun olen tänne viimeksi kuulumisiani kirjoitellut. Toisen blogin puolella olen näyttänyt enemmän elonmerkkejä johtuen ehkä siitä, että harjoittelu täyttää nyt elämäni kiitettävässä määrin. On se merkillistä, miten koulun voikin unohtaa niin helposti, en kaipaa sieltä muuta kuin joitain ihmisiä. Ei sillä, että olisin inhonnut koulunkäyntiä. Pidän vain harjoittelusta enemmän.

Kaivelin päivällä vanhoja kuvia yrittäen etsiä kuvaa siskontytölleni joululahjaksi tekemästäni pehmoeläimestä. Olin melko varma, että olin ottanut siitä kuvan ennen pakettiin laittamista. Melko varma osoittautui kuitenkin eiksi, joten ainoa todiste tästä uudesta kädentaidostani on tässä:

Teidän on valitettavasti käytettävä mielikuvitustanne nähdäksenne koira kokonaisena :) Kuvassa myös kirjastosta lainaamani kirja, jonka ohjeilla tein lelun. Kirjan on kirjoittanut muistaakseni Sue Quinn. Suosittelen kyllä, kirjassa on eritasoisia ohjeita pehmolelujen tekoon. Tekemäni koiranpentu oli helpoimmasta päästä, sopi hyvin ensimmäiseksi pehmoksi. Hieman pettynyt olen ostamaani kankaaseen, karva olisi saanut olla tiheämpää. Nyt pohjakangas paistaa hieman läpi. En osannut kaupassa katsoa tarpeeksi tarkkaan.