Esitän nöyrimmät kiitokset kaikille ystäville, joita olen tämän parin vuoden aikana blogini kautta saanut. En unohda teitä nytkään, vierailen kyllä teidän blogeissanne.

Takaporttina itselleni en hävitä blogia kokonaan. Jos joskus haluan palata tähän maailmaan...

Viimeisenä kirjoituksena esittelen käsityön, johon taisin joskus viitata. Linkin takaa löytyvässä kirjoituksessa puhutaan joululahjasta, mutta ei ihan jouluksi valmistunut. Vuodenvaihteen tienoilla Emma sai kummitädiltään tämän syntymäpäivälahjaksi.

Minusta tämä on hieno, vaikka itse sanonkin.

Ohje löytyy Maurer-Strohin sivuilta (ilmaisella rekisteröinnillä pääsee katsomaan ja tulostamaan malleja). Sivuilla on itse asiassa mallit kolmeen erilaiseen kirjaan. Minä valitsin näiden kolmen kirjan kuvista mielestäni parhaimmat ja tein niistä yhden kirjan. Omaa ovat myös sivujen tekstit.

Sivuilta en löytänyt ohjetta kirjan kokoamiseen, mutta järkeilin sen vaiheen itse, miten parhaiten osasin. Näin jälkeen päin olisin tehnyt jotain asioista toisin, mutta hyvä tuli näinkin. (Ja mikä tärkeintä, myös Emma piti kirjasta.)

Kirja on aika paksu, joten se ei omin avuin pysy kiinni. Kiinnitys on tehty painonapilla.

Se siitä ja nyt...

"Kaukaa meren pimeydestä alkoi hiljalleen nousta uusi tuuli. Äiti kuuli sen lähestyvän, se tuli vedenpintaa pitkin kuin kävellen, ei kuulunut aaltojen ääntä vaan ainoastaan tuulen. Se vahvistui tasaisesti, nyt se ylti jo saareen asti. "

Tove Jansson, Muumipappa ja meri

Ensimmäisessa paketissa matkaan lähti keittiöpyyhe, johon olin kirjonut pieniä leivoksia ja erilaisia kirjontakankaita:

Toinen kuukausi, ja nyt pistelyssä seikkailivat Margaret Sherryn hahmot, joista Jaana kertoi pitävänsä. Kuvat kirjanmerkkiin on poimittu Sherryn aakkosista. Pakettiin mukaan laitoin kortin, Tralalan mallin, suklaata ja nappeja.

Viimeisen paketin pistely oli kirjekuori, jonka teon olin aloittanut jo kesällä. Kuoren sisällä oli kirjontalankoja ja pieni punainen ripustin (ei kuvassa kun ostin vasta vähän ennen kuoren lähettämistä).

All our Yesterdays- lehtinen (noin 20 mallia) lankoineen, pistelypakkaus samalla teemalla, kirjontakangasta, lankojen säilytykseen tarkoitettuja muovitaskuja, sakset ja saksille kotelo. Muovitaskut ja sakset olivatkin toivomuslistallani. Lähikuvaa pistellystä kotelosta saksille:

Kaunis ja taitaa olla samaa sarjaa kuin ensimmäisen paketin biscornu.

En voi muuta kuin kauniisti kiittää Pirjoa näistä kuukausista. Sain enemmän kuin odotin. Kirjeessä Pirjo kysyi, joko kyllästyin AOY- juttuihin paketeissa. En, eikä tarvitse vähään aikaan etsiä pisteltävää tältä saralta :)

Late otti Eetun alusta alkaen hyvin vastaan, mutta Nuutti... Voi sitä sähisemistä ja tassun heilutusta ("minun lähelle et tule!") Ei Nuutti Eetua vahingoittanut, mutta sen verran painokkaasti toi mielipiteensä esille, että Eetu oppi nopeasti olla kiusaamatta Nuuttia. Nyttemmin tilanne on tasoittunut, mutta vieläkään Eetu ei hyökkäile Nuutin päälle. Joten kaiken pienen pennun leikkimisinnon saa päälleen Late:

Kärsivällisesti Late jaksaa leikkiä Eetun kanssa. Ja toisaalta tämäkin on tuttu näky:

Nuuttikin sietää Eetua, jos ja kun Eetu on rauhallinen. Kissakolmikko ruokailemassa:  

On hyvä, että Eetu näin oppii kissojen tapoja, mutta ovat nämä vierailut myös väsyttäviä, puolin ja toisin. Palattuamme takaisin kaupunkiin Eetu nukkuu sikeästi monta tuntia putkeen ja samoin tekevät tahollaan Late ja Nuutti :)

Käytin työssä Novitan hahtuvaista. Aloitin työn huovuttamalla perinteisellä tavalla (siis veden ja mäntysuovan kanssa) neliöt. Niiden kuivuttua muotoilin neliöt saksien kanssa samanmallisiksi. Sen jälkeen neulahuovutin reunat ja sydänkuviot. Kuviot tein pienen piparkakkumuotin avulla. Käsittelin pannulaput lopuksi vielä varmuuden vuoksi vedellä ja mäntysuovalla.

En ole viitsinyt investoida neulahuovutusneulaimeen, vaan käytin reunojen ja sydänten tekemiseen yhtä tai kahta neulahuovutusneulaa. Tämän takia työskentely oli hidasta, mutta lopputulos on näin mielestäni kauniimpi.

"Tiikeri tarvitsee elääkseen vettä ja etsiytyykin yleensä jokien lähettyville. Se myös monista muista kissaeläimistä poiketen pitää uimisesta ja vilvoittelee mielellään vedessä kuumina päivinä." (Wikipedia)

Päätin jo ennen kuin Eetu saapui minulle, että yritän totuttaa sen pentuna veteen, jotta voisin tarvittaessa ilman suurta draamaa pestä kissani. Homma osoittautuikin yllättävän helpoksi, sillä Eetuhan pitää vedestä:  

En tiedä kuuluuko samaan pidän-vedestä- kategoriaan, mutta Eetulla on tapana loiskia etutassullaan vesikupin vettä. Tietääkö joku, onko tuollaisella tavalla jokin merkitys vain ihanko huvikseen sitä vedenpintaa kokeillaan?

Tämän ajatuksen innoittamana suunnittelin ja tein Eetulle muutaman lelun. Aloitetaan yksinkertaisimmasta:

Iso paperipussi, mikä mahtava leikkikalu! Se rapisee, sen sisään voi mennä ja sitä voi pureskella. Jouduin ainoastaan leikkaamaan kahvat auki, ettei Eetu jää niihin kiinni.

Seuraavaksi astetta enemmän kädentaitoja vaatinut lelu:

Suljin pahvilaation teipillä kiinni, tein veitsellä päälle ja sivuille eri kokoisia aukkoja ja laitoin sisälle muutaman pienen lelun. Eetu kalastelee leluja laatikosta oikein mielellään. Pitää vain muistaa aina välillä täyttää laatikko uudelleen.

Ja viimeisenä tekijälleen vaativin lelu, vaikkei ollut vaikea sekään:

Ostin kaupasta Kinder-munia ja uhrautuvasti (!) söin suklaat, jotta sain tarvitsemani muoviset pallot. Laitoin pallojen sisään kokonaisia ohrasuurimoita (korkeintaan kymmenkunta, niin että helisee kivasti) ja huovitin pallojen pinnat Novitan hahtuvaisella. Tein siis kaksi palloa, mutta toiseen huovutus taisi tulla liian ohueksi, sillä Eetu sai pinnan äkkiä rikki.

Tekemistä kissalle ja emännälle :)

Kiipeilypuu on sananmukaisesti puuta ja sen "latvassa" Eetu tasapainoilee ja leikkii pallolla.

Viime kuussa sain ystäväni tekemän biscornun ja tässä kuussa sain ohjeet, lankoja ja kankaita, jotta voin itsekin tehdä sellaisen. Mukava idea ja kiva jatkumo :) Pistelynä oli kortti ja lisukkeena suklaata. Vaikka olen suklaan ystävä, on näin tumma suklaa minustakin sellaisenaan... no, liian tummaa. Käytin sitä jälkiruokaan, joten ei mennyt suklaa hukkaan :)

Pistely vielä lähikuvassa. Eikö olekin kaunis kuva hempeine värineen! Kiitos ja kumarrus, salainen ystäväni. Innolla odottelen seuraavaa pakettia :)